Slow life, Kohtuullistaminen, Downshifting, Elämän tasapaino. Sain tällä viikolla diagnoosin imusolmukesyövästä. Siinä ennuste lienee kohtuullisen hyvä, mutta pistäähän se miettimään. Olen aloittanut uuden blogin, jossa kirjoitan elämästäni tässä tilanteessa. Kuva on tänään tekemästäni akvarellista. Taulu valmis - takki tyhjä.

Pääsiäisen henkeen sopii tämä Carcassonnen kaupungista löytämämme kukkula. Löysimme sen sattumalta, koska se oli ympyröity betoniaidalla ja kaunis portti johdatti meidät sinne. Vähän kuin sellainen salainen puutarha. Oli melko aikainen aamu kun sinne menimme eikä ketään muuta liikkeellä. Siellä oli jotenkin kivan rauhallinen tunnelma. Kukkulan päällä oli suuria ristejä ja kauniita veistoksia. Maria Magdaleena, Jeesus ja rosvoja.

Reissujutut, jotka jäivät kertomatta.

Olemme kaksi intohimoista matkaajaa, Suvi ja Kristian. Blogi sai alkunsa kun vaihdoimme vuoden ajaksi arjen toimistossa seikkailuihin maailmalla. Edes maailmanympärimatka ei riittänyt sammuttamaan matkailun paloa joten seikkailut jatkuvat yhä, nyt vain lyhyemmissä pätkissä. Innostumme erityisesti hyvästä ruuasta, road tripeistä ja jylhistä vuoristomaisemista. Blogin tekstit syntyvät pääosin Suvin kynästä, Kristianin napsiessa valokuvat. Poden ikuista matkakuumetta ja ehkä myös jonkinlaista kolmenkympin k.

Opin mukaan kuka tahansa voi olla tai tulla buddhaksi oman kokemuksensa kautt.

Road Trip in the USA. Kesälomaan sisältyneen viikon mittaisen pohjoisen vierailun aikana ehdin paitsi käydä mökillä. Myös viettää aikaa niin Oulussa kuin kotipaikkakunnallani Yli-Iissä.

Doing what you like is freedom, liking what you do is happiness. Uuden seikkailun alku on tässä. Takana 4 tuntia bussissa Mikkelistä lentokentälle. Edessä 3 tuntia 10 minuuttia Helsingistä Lontooseen, 2 tuntia 25 minuuttia Lontoosta Madridiin. Välissä 14 tuntia ja unet Madridissa ja huomenna matka jatkuu 11 tunnin 40 minuutin lennolla Mexico Cityyn. 8221;Kuuma hiekka polttaa, sua viidakkoon kutsuu. Seuraa tarkkaan, seikkailuun! Ota viesti vastaan, jo kaukomaa kutsuu.

Milloin en tunne kuuluvani joukkoon osa 1. Seuraavat asiat täällä Jenkkilässä saavat mut tuntemaan oloni ulkomaalaiseksi, vaivautuneeksi tai vähintäänkin vähän kummastuneeksi. Tämä siis menee sinne kategoriaan yleistys. Musta tuntuu, että monilla naisil.

Kyllä tämä oli tällainen once in a life time. Vaikka se ylittikin kaikki odotukseni satakertaisesti. Kyllä nyt kelpaa taputella itseään selkään kun viikon päästä on luvassa Weekend festarit, tuo rampa ja vähämielinen Tomorrowlandin pikkuserk.

Alppien yli Bernina Express -junalla. Se oli ollut mielessäni toisesta reilireissustani eli kesästä 2006 asti.